Kaikki hyvä päättyy aikanaan

Heräsimme masentavaan perjantaiaamuun, huonosti nukutun yön jälkeen, kello viiden aikoihin. Pikaisen check-outin jälkeen pakkauduimme takseihin ja lähdimme lentokentälle, jossa olisi tiedossa muutaman tunnin odottelun jälkeen 14 tunnin kotimatka kahdella eri lennolla.

Check-in lennoille sujui melko sutjakasti, mutta turvatarkastuksessa näytti olevan mahdottoman pitkä jono. Jono osottautui kuitenkin etenevän sen verran rivakasti, että jo vajaan tunnin oltuamme lentokentällä, olimme jo kävelemässä portille katsoen sopivaa muonituslaitosta. Ruokapaikaksi valikoitui Ruby’s Diner -niminen pytinki. Aamiasmenu jätti toivomisen varaa, sillä munakassämpylät ja köyhät ritarit olivat erittäin kuivan makuisia ja raskaita.

Ruby’s

Ensimmäinen lento oli Las Vegasista New Yorkiin ja kesti viisi tuntia. Harmillisesti lennolla ei tarjoiltu aamupalaa, ainoastaan hieman juotavaa. Myöskään viihdykettä ei lennolla herunut, sillä selkänojissa ei ollut näyttöjä. Lento sujui kuitenkin melko kivuttomasti kaikkien torkkuen melkein koko lento.

New Yorkissa meillä oli puolitoista tuntia aikaa kävellä toiselle portille, mutta mietimme, että kuinka paljon aikaa kuluisi turvatarkastuksiin. Yllätykseksemme terminaalin sisällä ei ollut yhtään turvatarkastusta tai muutakaan jonotusta, kuten sen pitääkin olla. Toisin oli Heathrown lentokentällä, jossa jonotimme ainakin neljässä eri jonossa. Ehdimme tässä välissä nauttia matkan viimeiset ketjuhampurilaiset kun otimme McDonald’sissa Big Macit ja Angus Deluxet.

Toinen lento olikin tuskallisempi, vaikka nyt tarjolla oli myös elokuvaviihdettä. Matkan päättyminen mielessä ja melkein kahdeksan tunnin istuminen paikallaan oli todella puuduttavaa. Myöskään Finnairin lennon tarjoiluita ei voi kehua hyviksi.

Matka päättyi Helsinki-Vantaan lentokentälle lauantaiaamuna, josta homma jatkui matkailijoiden toipumisella aikaeroväsymyksestä. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Yhteenvetona voisi sanoa että Amerikka on juuri niinkuin elokuvissa.

-Sonni & Likki-

Las Vegas

Tiistai-iltapäivällä saavutiin Las Vegasiin ja meidän Road Trip -osuus päättyi, kuten jo edellisessä postauksessa todettiin. Kirjauduimme sisään hotelliimme, Elara Hilton, josta olimme varanneet kohtuullisen kokoisen sviitin. Matkan huipennukseksi tällainen hotellihuone oli loistava valinta.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Ensimmäisenä iltana kävimme hieman pelaamassa pelikoneita, Blackjackiä ja noppaa. Pelikoneet söivät kaikki niihin tungetut rahat, onneksi ei tungettu paljoa. Blackjack sen sijaan oli paljon anteliaampi peli, ensimmäisellä kerralla saimme tehtyä $50 voittoa ja sen jälkeen nopassa vielä $17 lisää. Näillä voittorahoilla sai muutaman oluen ostettua.

Yksikätinen rosvo vie Sonnia

Toisena päivänä kävimme Rubiinin kanssa kahdestaan katsomassa Hooverin patoa, joka oli melkoinen pettymys. Olimme odottaneet, että se olisi ollut huomattavasti isompi ja päheämpi, mutta ei, se oli kohtuullisen normaali pato. Ennen tuota söimme aamiaiset Excalibur -hotellissa sijaitsevassa Lynyrd Skynyrd -ravintolassa. Porsaanmakuiset sämpylät jättivät toivomisen varaa, mutta paranivat kun päälle lotrasi bbq -kastiketta.

Hooverin ankka

Lynyrd Skynyrdin beef sandwich.

Illalla kävimme toisella casinolla nostamassa kaljarahaa. Tuplasimme $100 alkupanoksemme ja lähdimme Las Vegasin yöhön kaljalle.

Torstai, eli viimeinen päivämme Las Vegasissa, alkoi melko ankeissa tunnelmissa, kun matkan päättyminen jo häämötti. Kävimme kuitenkin pyörimässä pitkin Las Vegasia ja katsomassa casinoita ja hotelleita.

Illalla kävimme syömässä matkan päätösillallisen Treasure Islandin meksikolaisessa ravintolassa, jonka jälkeen vetäidyimme takaisin hotellille pakkaamaan kamat.

Treasure Islandin Isla -ravintolan Chicken Fajita

Huomenaamulla lähtee lennot takaisin Suomeen ja matka päättyy.

-Sonni-

Yosemite & Nevada

Päädyimme Yosemiten kansallispuistoon sopivasti iltapäivästä. Huurteisen San Francisco -merkkisen jääkaapin jälkeen Californian vuoret tarjosivat erittäin miellyttävää lämpöä ja henkeäsalpaavia maisemia. Yosemite on hirvittävän kokoinen mörskä, joten yhden iltapäivän ja illan aikana ei luonnollisesti ihan täyttä saatu irti, mutta jumalauta… hienoimpia paikkoja joita Liitto on koskaan nähnyt.

On niitä paskempiakin näkymiä

Nyt ei olla Kalliossa…

Janarit ojassa

Juomakelpoista jokivettä

Ajoimme Ruipelon tien sivuun muutamaan otteeseen ja kävimme patikoimassa maailman jylhimmissä maisemissa. Kylvimme ja uimme mukavan lämpimässä ja erittäin raikkaassa joessa (ei kuvassa). Joessa oli luonnollisesti kivi/hiekkapohja, joten iilmimadoista yms ei metsäsuomalaisen tarvinnut stressata. Lisäksi vesi oli kirkasta kuin humalaisen virtsa.

Tukkijätkä

Nevadan autiomaa yön eleganssissa.

“Ten Pizzas Alvin” -paikallinen banjonsoittaja.

Lähdimme illan suussa Yosemitesta kohti Tonopahin “The Hills Have Eyes” -henkistä vanhaa kaivoskylää. Saavuimme kohteeseen parin sadan yössä vaelletun mailin päätteeksi ja jouduimme käymään aterioimassa paikallisella huoltoasemalla. Alvin -niminen geenihirviö paistoi meille yllättävän maukkaat pizzat. Väki huoltsikalla oli kyllä suoraan kuin Burt Reynoldsin painajaisista. Yövyimme ihan ok fasiliteeteissa Best Western -ketjun motellissa.

Tiistai-aamuna lähdimme kohti Nevadan aavikkoa. Siellä jossain Area 51:sen maastoissa taitoimme maileja ja nautimme hampurilaiset paikallisessa ufo-friikkien dinerissa. Rubiini kertoi huonon puujalkavitsin, jonka siivittämänä lähdimme viimeiselle pitkälle ajoetapillemme.

Humanoidit

Road Tripin määränpää Las Vegas saavutettiin tänään tiistainen noin kello 4.30 pm. Hotelli eikä miljöö pettänyt, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

-Likki & Sonni-

Sun (not) Francisco

San Francisco yllätti järkyttävällä koleudella. Kaupunki on kirjaimellisesti pilvessä 24-7. Näkyvyys on huono ja ilma helvetin kylmä. Lisäksi kylä on aivan täynnä turisteja. Elättelimme toiveita päästä aamiaiselle Fisherman’s Wharfin In-n Out Burgeriin, mutta pääsimmekin vain todistamaan irvokasta ja perverssiä näytelmää. Kyseiseen pikaruokalaan oli noin 200 metrin jono, joka ulottui pitkälle ravintolan ulkopuolelle. Kaikki turisteja. Kyseiset keskivertoihmiset jonottivat myös tuntikaupalla päästäkseen matkustamaan raitiovaunulla. Menisivät Helsinkiin.

The rock

Yritimme illalla päästä Bourdaininkin ylistämään Tiki-baariin: Tonga Roomiin, mutta paikan kahva-apinat käännyttivät meidät takaisin yksityistilaisuuden vuoksi. Päätimme suunnata kaupungin kuuluisalle hippialueelle Haight-Ashburylle. Sieltä löysimme ihan mukavan kuppilan, josta lähtiessämme kysyimme paikalliselta ja avuliaalta mustalta mieheltä suosituksia minne mennä fiilistelemään rockia. Mies ohjasi meidät Boom Boom Room -nimiseen putkaan. Maksoimme 10 taalaa sisään vain todetaksemme että paikka oli ällöttävä. Lavalla soitti sellainen Pop ja Jazz -konservatoriosta revitty kakofoninen ja grooviton shit ensemble, että oksat pois. Rubiini yritti laittaa jalalla koreasti, mikä tietysti tarjosi hieman viihdykettä muille liittolaisille. Opimme kokemuksesta sen, ettei mustalta mieheltä kannata kysyä mitään suosituksia liittyen rockiin. Lisäksi Boom Boom Roomin olutkin maistui virtsalta. Onneksi kaupunki on melko kompakti, joten taksimatkat eivät ole mahdottoman kalliita. Pääsimme yösijaamme vain reilulla 6 taalalla.

Seuraavana iltana varasimme viimein pöydän Tonga Roomista. Kyseinen Tiki-bar ylitti odotuksemme kyllä moninkertaisesti. Se että Anthony Bourdain on sanonut paikasta “This is like the best place in the history of the world” täytyy tarkoittaa jotain. Nautimme erinomaiset, vaikkakin melkoisen tujut tiki-drinkit ennen ja jälkeen ateriointiamme. Alku -ja pääruoaksi söimme vaihtelevia artikkeleja, mm. katkarapukevätrullia, pekingin ankkaa ja salaattia. Näistä ensin mainittu veti ehdottomasti pisimmän korren. Likki meni jopa niin pitkälle että mainitsi ko. rullien olleen toiseksi parasta mitä on matkalla suuhunsa laittanut. Pääruoat olivat erittäin hyviä myös. Yleisestä tunnelmasta täytyy lisäksi antaa kovat pisteet. Ensiluokkaisen ammattitaitoinen, vaikkakin geneerinen ja kädenlämpöinen “studiomuusikko” -bändi soitti altaassa killuvassa pikkuveneessä vesisateen ja ukkosen säestämänä. Kaikki siis sisätiloissa.

Tonga roomin jälkeen kävimme vielä pienessä biljardibaarissa varmistamassa liiton Californian Pool -herruuden. Likin ja Sonnin tiimi johtaa nyt osavaltioiden kasipalloturneeta 2-1. Ammeen ja Tvistin joukkue vei Missourissa, mutta Likki&Sonni meni ryminällä ohi Tennesseessä ja nyt Californiassa. Valitettavasti Texasissa, New Mexicossa ja Arizonassa jäi poolit pelaamatta. Nevadassa ratkaistaan Liiton herruus.

Golden Gate sumussa oli vaikuttava näky, mutta ilma jälleen oli kuin suoraan ryssän helvetistä. Onneksi Californian vuorilla odottaa lähemmäs 40 asteen helteet. Pian on laukut pakattu ja aamutoimet suoritettu. Vähemmän yllätten odotamme vielä kovasti paskovaa Rubiinia, mutta siihen on jo totuttu. Siispä kohti Yosemitea, Tonopahia, Hooverin patoa ja Las Vegasia.

-Likki&Tvisti-

Highway 1 & Cambria

Perjantai aamuna hyvästelimme Los Angelesin ja kävimme viimetöiksemme katsastamassa legendaarisen Hollywood-kyltin Griffith Park Observatorion tasanteelta.

Hollywood-kyltin jälkeen lähdettin ajamaan kohti Santa Monicaa, josta highway 1 lähtee kohti San Franciscoa. Los Angelesin läpiajo kesti melko kauan, koska etäisyydet Losin sisällä ovat huikean pitkiä.

Highway 1:sen varrella sijaitsee Malibu, jossa on paljon hienoja ja idyllisiä rantahuviloita. Päätimme käydä haukkaamassa aamupalaa paikallisessa Jack in the Boxissa. Hampurilaiset olivat jälleen hyviä. Malibun jälkeen jatkoimme matkaa pitkin highway 1:stä ihaillen samalla mahtavia rantamaisemia.

Highway 1:sen maisemaa

Noin puolessavälissä matkaa San Franciscoon, päätimme etsiä motellin jostain läheltä merenrantaa ja päädyimme erittäin pittoreskiin ja idylliseen pikkukylään nimeltä Cambria. Motelli oli hieman normaalia kalliimpi, mutta huomattavasti parempitasoisempi kuin aikasemmat ja sijaitsi aivan merenrannan läheisyydessä. Palvelu oli ensiluokkaista, josta kielii myös se, että sisäänkirjautuessa meitä odotti paikallisen viinitilan Chardonnay ja juustotarjoilu.  Kävimme illalla ihmettelemässä rantamaisemia  ja syömässä paikallisessa ravintolassa ensiluokkaiset pizzat.

Pelican Cove Inn & Suites

Janarit aurinlaskussa

Aamu oli kolea ja sumuinen.

Lähtiessämme Pelican Covesta kävimme vielä dippaamassa lämmitetyssä altaassa ja nauttimassa varsin mukavan aamiaisen.

-Sonni & Twisti & Likki-