Rooma

Taitoimme viimeisen ajoetapin yllättävän nopeasti ja saavuimme Roomaan sen verran hyvissä ajoin, että majoituksemme siivous oli vielä kesken. Päätimme siis lähteä tankkaamaan, siivoamaan ja palauttamaan Anita Hirvosta.

Vittoriano

Vittoriano

Tankkaus Rooman keskustassa osoittautui vaikeammaksi tehtäväksi kuin voisi ehkä kuvitella. Garmin ohjeisti meitä olemattomille huoltoasemille, tai sellaisille, joista ei saanut dieseliä lainkaan. Puolen tunnin stressaavan haahuilun jälkeen löysimme Rooman laidalta kusisen Esson, jossa tankkaus vihdoin onnistui, joskin automaatti oli paskin koskaan. Ajaessamme takaisin löysimme luonnollisesti kaikki Rooman huoltoasemat ja halvemmat hinnatkin. Itse auton palautus oli onneksi kivuton operaatio, vaikkakin Garminin yritti meitä jälleen johtaa harhaan.

Colosseum

Colosseum

Meillä oli kolme päivää aikaa tutustua Rooman nähtävyyksiin ja ravitsemusliikkeisiin. Nähtävyyksiä näimmekin paljon: Colosseumin, muinaisen Rooman rauniot, Pantheonin, Espanjalaiset portaat, paketissa olleen Trevin lähteen jne. Vatikaanissa kävimme pyörähtämässä ja mulkkaamassa Pietarin kirkon. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme pytinkiin sisään ja olihan se melkoinen. Ei voi kuin äimistellä, kuinka mielikuvitusolentojen palvontaan on rakennettu niin hulppeita rakennuksia.

Pietarinkirkkossa

Pietarinkirkossa

Colosseumissa käydessämme meillä kävi hyvä tuuri. Hankimme lippumme aamulla Foro Romanon sisäänkäynniltä, ja näin ollen pääsimme Colosseumin lippujonojen ohi reteästi kävellen. Muut tampiot jonottivat biljettejään arviolta tunnin.

Colosseumin sisällä

Colosseumin sisällä

Ravintolapuolelta jäi käteen kadunpätkä, jossa oli yksi Rooman parhaista ja yksi paskimmista ravintoloista vierekkäin. Keskiviikkona päätimme mennä syömään paikallisen suosittelemaan ravintolaan La Carbonaraan, mutta koska emme sinne ilman varausta mahtuneet, tyydyimme viereiseen käymälälaitokseen. Ruoka oli syömäkelvotonta paskaa ja palvelu vielä huonompaa. Esimerkiksi viinit saapuivat vasta ruuan jälkeen, vaikka olimme siitä kaksi kertaa huomauttaneet. Saltimbocca muistutti viemärissä liotettua poskiontelopunkteerauksen saalista. Luikero hinttitarjoilija viitsi vielä yrittää rauhoitella ääntään korottanutta Capitanellia.

Varasimme kuitenkin pöydän seuraavaksi illaksi La Carbonarasta ja palvelu oli aivan eri planeetalta. Ruoat olivat erinomaisia ja henkilökunnan asiantuntemus, asenne ja palvelu kokonaisuudessaan loistavat. Illallisen jälkeen kävimme vielä Via dei Serpentin lähteellä ottamassa parit keskioluet. Tämä oli erinomainen päätös Roomalle ja koko reissulle.

Arrivederci Roma

Arrivederci Roma

Matka täytti kaikki odotukset ja tarjosi vähän ylimääräistäkin. Ehkä päräyttävimmiksi kohteiksi valikoitui Wengen, Como, Santa Margherita Ligure ja Sienan viinitila. Toki huippukohtia löytyi myös Münchenista, Garmisch-Partenkirchenista, Milanosta, Firenzestä ja Roomasta. Jopa Imolasta ja Nizzasta jäi matkaan vaalittavia muistoja. St.Tropez tarjosi katsauksen maailman öykkäreimpään jahtiskeneen. Cinque Terre puolestaan mahdollisuuden muljauttaa raajoja paikoiltaan. Retki jakoi roppakaupalla pastoraalisia maisemia, vibranttia börstaskeneä, loistavaa närpettä, sekä virkistävää ystävällisyyttä. Vanhan Liiton mäntäkenraalisto kiittää ja kumartaa. Ensi kertaan.

-Pardi & Sorbo-

Siena

Vetäydyimme muutamaksi päiväksi lepuuttamaan hermojamme viinitilalle Toscanan maaseudulle. Idyllinen Chianti Classico -tila sijaitsi noin 10 km päässä Sienan keskiaikaisesta kaupungista.

Viinitilalla

Viinitilalla

Viininmaistelukierros tilalla oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Viinit olivat erinomaisia, varsinkin tilan entry-level Chianti Classico oli todella huonosti lasissapysyvää sorttia.

Köynöksiä

Köynöksiä

Vietimme päivää Toscanan auringon alla tilan altaalla. Sorbo ja Pados polttivat reitensä ja pakkinsa katkarapukuosiin. Allashekumointi oli mitä täydellisintä, lukuunottamatta ympäristöä terrorisoivia puukenkäkakaroita. Arjen Robben oli lomalla perheensä, ja ilmeisesti perhetuttaviensa kanssa. Huutavia valkokaalipäisiä äpäriä riitti ärsyttävyyteen asti. Myös Robbenin kaveri, putkisierainlepakon fysiikalla varustettu saatana vaivasi läsnäolollaan.

Pennut ovat kaikonneet altaalta

Pennut ovat kaikonneet altaalta

Illallistimme paikan ravintolassa, josta ei juuri moitteensijaa löytynyt. Tilan sommelier suunnitteli meille kumpanakin iltana poikkeavat menut, joista löytyi jokaiselle mitä erinomaisimmat valinnat.

Viinivalikoima

Viinivalikoima

Toinen ilta päättyi vibranttiin ja meluisaan viiniskeneen huoneemme terassilla. Onneksi paikan muut turistit eivät rienanneet meitä allassekoilun lisäksi. Ehkä naapurihuoneen kuivakkojen nörttityttären amatöörimäinen hinttipillintapailu kiristi hiukan hermoja.

-Sorbo & Pardi-

 

 

Firenze

Saimme taas hieman purnattavaa hotellista. Millainen helvetin hotelli on sellainen, johon ei pääse yhden jälkeen yöllä enää sisään? Hotellin omistava mummeli myös tuntui vahtivan kaikkien kulkemisia, vaikkakin muuten ämmä oli ihan mukava.

Ponte Vecchio

Ponte Vecchio

Firenze on hieno kaupunki, jonka nähtävyyksiä ei ihan yhdessä päivässä mulkata. Söimme tunnelmallisessa pikkuravintolassa esimerkilliset antipasto-lautaset ja joimme Chiantia. Ateria oli reissun tähän asti paras ruokakokemus.

Paikallinen kirkko

Paikallinen kirkko

Illalla kävimme tarkastamassa myös Firenzen yökerhoskenen. Paikallisen ravintolan omistajan suosituksesta löysimme tiemme kukkulalla sijaitsevaan Flo-yökerhon. Läävä sijaitsi kokonaisuudessaan ulkoilmassa, joten atmosfääri oli raikas. Paikassa oli lähinnä paikallisia, mikä oli myös virkistävää. Myöhemmin luimme netistä purnausta, kun jotkut moukat eivät olleet päässeet sisään, junttimaisen pukeutumisensa vuoksi. Meillä vanhan liiton kosmopoliitteina ei tietenkään ollut moisia ongelmia, vaan olimme puvuissamme erittäin tervetulleita.

-Pardi & Sorbo-

Imola

Siirryimme Cinque Terrestä autostradaa pitkin Imolaan. Kävimme matkalla katsomassa Bolognan keskustan. Holvikaariset vanhan talot Bolognan keskustassa olivat todella komeita. Ainoa mikä häiritsi Bolognassa, oli turhan aktiivinen paskaskene… kaikkiin oviin ja seiniin oli maalattu tagejä.

Hotellivalinta ei tällä kertaa osunut nappiin ja hotellimme sijaitsi Vantaan näköisellä esikaupunkialueella. Hotellissa ei sinäänsä ollut muuta vikaa kuin sijainti. Imolan vanhassa kaupungissa oli tietenkin joku kirkko ja vanha linna, mutta muuten mesta oli lähes autio. Imola ei ilmeisesti pysty enää F1-sirkuksen loputtua houkuttelemaan turisteja, mikä on tietenkin hyvä asia, koska turistit pilaavat kaikki hyvät paikat, mutta nyt aavekaupunki jätti kylmäksi. Sentään saimme kohtalaiset pizzat ja rahaa automaatista.

Joku kirkko

Joku kirkko

Kävimme Imolan autodromolla ottamassa liiton kotletin. Yllätykseksemme pääsimme radalle asti ottamaan kuvia, joskin aikaa ei ollut paljoa, kun rata oli menossa kiinni. Aamulla menemme uudestaan katsomaan pääsisikö sen ajamaan läpi autolla. (Ei menty).

Radalla pönöttämässä

Radalla pönöttämässä

Ryhmämme jakautui kahteen osaan illan tullen, kun osa jäi hotellille ja muut pellet lähtivät etsimään akuuttia yöskeneä Imolan pimeydestä. Kuin varkain he päätyivät paikalliseen biergarteniin parin paikallisen kyydillä.

-Pardi & Sorbo-

Cinque Terre

Matka Cinque Terreen ei alkanut erityisen valoisissa merkeissä, kun parkkipaikkahelvetti alkoi uudestaan lähimmässä suuremmassa pitäjässä La Speziassa. La Spezian keskustan ollessa tukossa autoja, päätimme siirtyä Levantoon. Myös Levannon parkkipaikat juna-aseman vieressä oli täpöten täynnä kaiken maailman koppimopoja, jotka voisi aivan hyvin heivata vaikka välimereen. No onneksi yksi juna juuri saapui ja saimme autolle parkkipaikan ja jatkoimme matkaa junalla.

Sama kuin kaikki muutkin kuvat googlessa

Perus Cinque Terre maisema

Saavuimme hikisen junamatkan jälkeen Riomaggioreen, idylliseen kylään vuoren mäessä, joka valitettavasti oli aivan täynnä turisteja. Hotelliin kirjautumisen ja frutti di mare -painotteisen lounaan jälkeen lähdimme katsastamaan paikallista uimarantaa. Vältimme kylän keskeisimmän venerannan ja kävellimme sivuun kivisemmälle uimarannalle, jota välimeren aallot pieksivät melkoisella tarmolla. Pyöreät kivet pitivät mielenkiintoisen äänen, kun aallot pyörittivät niitä pitkin rantaa. Uimareissu ei valitettavasti päättynyt erityisen hyvin.

Cinque Terre

Monterosso al mare

Sodoman Pados ja Lorenzo Scuderia olivat rantautumassa, kun iso aalto painoi heidät rantaan ja sitä seuraava vielä isompi aalto pieksi heitä kivikkoon. Tästä seurasi se, että Sodomanin vasen olkapää muljahti pois paikoiltaan. Etsimme kylästä puoskarin, joka totesi että olkapää täytyy kuvata sairaalassa. Pelle ei antanut edes minkäänlaista kipulääkitystä. Odottelimme ambulanssia kohtuullisen tovin, eikä potilaan lastaamisessa lanssiin pidetty minkäänlaista kiirettä. Lastauksenkin jälkeen näytti siltä, että lääkintämiehet suorittivat ajoonlähtötarkastusta viisi minuuttia aivan turhaan.

Tuskaa

Tuskaa

Sama verkkainen meininki jatkui ilmeisesti myös sairaalassa, eikä kipulääkitystä paljoa annettu. Hyvänä puolena Italiassa oli se, että mitään ei tarvinnut maksaa, vaikka matkavakuutukseenhan se olisi tietenkin mennyt.

“In Italy we don’t pay” – Sairaanhoitaja

Sodoman Pados saatiin pakettiin ja ilta jatkui Riomaggioren yössä. Seuraavana päivänä otimme junan Cinque Terren suurimpaan kylään Monterosso al mareen, jossa pääsimme uimaan paremmalla menestyksellä. Alkuperäinen tarkoitus oli kävellä kylien välissä menevä maisemapolku, mutta makaronit yrittivät velottaa moisesta 7,5 euroa. Kävelystä emme maksa.

Cinque Terre on kokonaisuudessaan hieno paikka, joka on valitettavasti pilattu hirvittämällä turistimäärällä.

-Pardi & Sorbo-